Mihin internet loppuu? Siihen uusimpaan kirjoittamaasi artikkeliinko? Yllättävän moni tuntuu ajattelevan, että on kirjoittanut niin kattavan verkkosivun, ettei sen jälkeen ole kenelläkään enää mitään tarvetta lukea enää yhtäkään muuta verkkosivua. Entä jos kuitenkin ohjaisit sitä käyttäjää löytämään tarpeellista lisäluettavaa??
North Patrol on suunnitteluun erikoistunut konsulttitoimisto. Suunnittelemme, autamme teknologiavalinnoissa, kilpailutamme. Emme myy toteutusprojekteja, emmekä lisenssejä, olemme aidosti asiakkaan puolella.
9.4.2024
Skenaario on tuttu:
Verkkosivustolle on toteutettu kovalla tohinalla vaikkapa ”hankesivun” malli. Sivupohjaan on suunniteltu vakiopaikat hankkeen esittelytiedoille. On iso houkutteleva kuvapaikka ja pirskahteleva ingressi. Metatietoluokitteluilla määritellään hankkeen aihealueet, ja sivun SEO on suunniteltu tarkoin. Kaikki sisällöntuottajat on koulutettu tekemään kiinnostavia hankesivuja ja hankkeet löytyvät hyvin niin Googlella kuin sivustohausta.
Käyttäjä laskeutuu hankesivulle ja lukee sen, ja innostuukin aiheesta. Jutun lopusta löytyy ehkä hankkeen projektipäällikön puhelinnumero, mutta ei sitten mitään muuta. Ei tietoa palveluista, joita hankkeeseen liittyy. Ei linkkejä muille aiheesta kertoville sivuille tai muihin hankkeisiin aihepiiristä. Ei ohjeita siihen, mitä tehdä, jos kiinnostaisi vetää tämänkaltainen hanke. Piste.
Jokaiselle käyttäjälle tämä skenaario on ihan tuttu, ja jokaiselle sisällöntuottajalle sen pitäisi aiheuttaa syyllisyydentunnon pistos.
Hukkaamme joka päivä valtavan mahdollisuuden, kun emme ohjaa verkkosivuiltamme käyttäjiä eteenpäin löytämään lisää tietoa sivun aiheesta.
Ajankohtaisartikkelista linkki substanssisivulle
Kunnat, järjestöt, oppilaitokset, yritykset, asiantuntijaorganisaatiot syyllistyvät kaikki tähän.
Uutiset, tiedotteet, blogiartikkelit, kolumnit ja asiantuntija-artikkelit tulee tuotettua ad hoc, tähän hetkeen ja tilanteeseen ainutkertaisena viestinä.
Kirjoittaja — joka usein on OTOna verkkosisältöä tuottava asiantuntija — ajattelee, että tiedote on kuin ilmoitustaululle lätkäisty lappu: siellä se selittää itse itsensä, toivottavasti tulee mahdollisimman monen näkemäksi.
Mutta verkkosivu on post-it-lappu satojen tuhansien lappujen joukossa! Kun lukija on saatu vokoteltua lukemaan lappua, on hänelle palvelus, jos hänelle myös kerrotaan, mitä muita lappuja tähän liittyy, tai mistä lappu oikeastaan kertoo. Jos tämä aihe kiinnostaa, mille lapulle kannattaisi seuraavaksi siirtyä?
Siis kun artikkeli on sydänverellä kirjoitettu ja syötetty verkkosivuksi, pitäisi vielä miettiä:
- Mistä aiheesta tämä ajankohtaisjuttu oikeastaan kertoo?
- Mikä verkkosivu sivustollamme kertoo kattavimmin lisää tästä aiheesta?
…ja tehdään artikkelin loppuun linkki tuolle substanssisivulle.
Tai toiseen artikkeliin, joka syventää tätä juttua. Tai sille myynnin laskeutumissivulle, joka markkinoi palveluja tämän aiheen suhteen. Tai mille tahansa sivulle, jolle haluaisit käyttäjän seuraavaksi siirtyvän.
Sivun loppu ei saisi olla umpikuja, vaan siitä pitäisi aina olla pääsy johonkin toiseen relevanttiin kohteeseen. Sivuston palvelukonseptissa tulisi löytää periaatteet haluttujen ohjausten luomiseen, ja päätoimittajien pitäisi kouluttaa kaikki sisällöntuottajat huolehtimaan näistä linkityksistä.
Muutostiedotteesta linkki pysyvään ohjeeseen
Intraneteistä (mutta myös julkisista verkkopalveluista) on iät ja ajat raportoitu tätä jatkuvaa ongelmaa:
Ajankohtaisartikkelissa uutisoidaan jostakin uudistuksesta tai muutoksesta toimintatapoihin: hakulomake muuttuu, matkalaskujen merkkaustavat vaihtuvat, verotuksessa ei enää käytetä tällaista, tai vuodenvaihteen jälkeen on tehtävä näin…
Ajankohtaisartikkeli kertoo muutoksesta, mutta ei tarjoa linkkiä sille sivulle, josta löytyisi koko eheä kattava ohje siihen hakemiseen tai matkalaskujen tekemiseen tai verotuksen laskentaan tms.
Kun siis toimintatapoihin tai vakiintuneisiin prosesseihin tulee jokin muutos, pitäisi muistaa muotoilla sekä pysyvää ohjesivua että tiedotetta:
- Nosta pysyvän ohjesivun kärkeen huomiolaatikko, jossa uudistus on esitelty.
- Kirjoita tiedote, jossa uudistus esitellään ja perustellaan. Esitä sen lopussa linkki pysyvälle ohjesivulle. (Julkaise tiedote reilusti etukäteen, ja toinen lähempänä uudistusta, ja yksi muutoksen tullessa voimaan, ja vielä muistutus jälkikäteen :-) )
- Sopivan ajan kuluttua muista palata muokkaamaan pysyvää ohjesivua: poista huomiolaatikko ja muotoile uudistus loogiseksi osaksi uutta toimintamallia.
Tästä seuraava hyöty: kun palvelun käyttäjä etsii toimintaohjetta, hän pystyy bongaamaan oikeat tiedot uudistuksesta, vaikka törmäisikin hakutuloksissaan uuteen taikka vanhaan tiedotteeseen tai sitten varsinaiseen ohjesivuun.
Yksittäisen sisällöntuottajan näkökulmasta homma voi tuntua vaivalloiselta, mutta tuo vaivannäkö voi helpottaa satojen lukijoiden elämää dramaattisesti!
Linkityksiä vaikka automaattisesti
Jos tuntuu siltä, että sisällöntuottajia on aivan mahdotonta saada tuottamaan sivujensa loppuun fiksuja jatkolinkityksiä, voidaan tietysti hakea teknisiä ratkaisuja siihen, että jatkolinkit saataisiin syntymään ihan automaattisesti:
- Artikkelin perässä voidaan näyttää automaattinen luettelo muista samalla metatietoluokalla merkatuista artikkeleista.
- Artikkelin perään voidaan generoida metatietoluokkien mukainen linkki substanssisivulle.
- Artikkeliin voidaan yhdistää keskitetysti ylläpidetty ”Lue lisää”-linkkilista.
- Tekoälyllä tai hakualgoritmilla voidaan tuottaa linkkejä ”samantyyppisiin” artikkeleihin tai sivuihin.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mikään tekninen ratkaisu tai äly ei tuota yhtä osuvia ja harkittuja linkityksiä kuin ajatteleva sisällöntuottaja.
PS. Sinua voisi kiinnostaa tulossa oleva ilmainen webinaarimme: Digitaaliset asiointipalvelut – Erilaiset konseptit ja toteutuksen eri vaihtoehdot (11.12.2024 klo 10:00). Ilmoittaudu webinaariin
