Koulutuksen tarjoajat (ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut ja koulutusyritykset) joutuvat kilpailemaan opiskelijoista. Tässä kisassa potentiaalisille opiskelijoille yritetään tuottaa verkkopalveluilla mahdollisimman puoleensavetävä shoppailuelämys, joka johtaisi ostopäätökseen eli koulutuksen valintaan. Koulutuskatalogien malleina käytetään usein verkkokauppojen ratkaisuja, joiden myymähenkisyyttä pyritään kopioimaan – järjestelmäratkaisuja myöten. Mutta onko se koulutustarjooman esittely kirjaimellisesti ”verkkokauppa”? Toteutusratkaisut verkkosivustolle on syytä sovittaa siihen tuotteeseen, jota ollaan myymässä. Millainen tuote ”koulutustuote” oikeastaan on?
North Patrol on suunnitteluun erikoistunut konsulttitoimisto. Suunnittelemme, autamme teknologiavalinnoissa, kilpailutamme. Emme myy toteutusprojekteja, emmekä lisenssejä, olemme aidosti asiakkaan puolella.
23.4.2024
Koulutuksen tarjoajat (ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut ja koulutusyritykset) joutuvat kilpailemaan opiskelijoista. Tässä kisassa potentiaalisille opiskelijoille yritetään tuottaa verkkopalveluilla mahdollisimman puoleensavetävä shoppailuelämys, joka johtaisi ostopäätökseen eli koulutuksen valintaan. Koulutuskatalogien malleina käytetään usein verkkokauppojen ratkaisuja, joiden myymähenkisyyttä pyritään kopioimaan – järjestelmäratkaisuja myöten. Mutta onko se koulutustarjooman esittely kirjaimellisesti ”verkkokauppa”? Toteutusratkaisut verkkosivustolle on syytä sovittaa siihen tuotteeseen, jota ollaan myymässä. Millainen tuote ”koulutustuote” oikeastaan on?
Johtoajatus sille, että koulutuksia esitellään verkkokaupan konseptilla, on hyvin järkeenkäypä ja osuva:
- Koulutuksilla on tuotekategorioiden tavoin luokitteluja, kuten vaikkapa koulutustyyppi, koulutusala, tiedekunta, tutkintotyyppi, suoritustapa tms.
- Myyntituotteiden hinnan, värin ja koon kaltaiset vakio- tai variaatiotiedot löytyvät myös koulutuksista: ajankohta, kesto, paikka, opintopisteet jne.
- Koulutustarjonnan esittely on yhdenlainen tuotekatalogi, jota käyttäjän pitää pystyä selailemaan ja suodattamaan. Lukuisia vaihtoehtoja pitää pystyä vertailemaan, ja niiden joukosta pitää pystyä löytämään helposti se omaan käyttötarkoitukseen sopiva tuote.
- Kun ostopäätös on syntynyt, on verkkokaupan ohjattava käyttäjää selkeästi ja tukevasti toimintoihin, joilla tuote poimitaan ostoskoriin ja tilataan. Samalla tavoin tietystä koulutuksesta kiinnostunut potentiaalinen opiskelija pitää ohjata tukevasti toiminta- ja tietoputkeen siitä, kuinka koulutukseen hakeudutaan tai ilmoittaudutaan.
Näistä lähtökohdista koulutusten tarjoajien kannattaa kyllä ryhtyä hahmottelemaan verkkopalvelua, joka toimii hyvän, myyntiä tehostavan verkkokaupan tavoin.
Mutta kuinka moni koulutus on sellainen, että sen voi noin vain pistää ostoskoriin? Tai kun käyttäjä siirtyy maksamaan, olisi koulutuspaikka heti transaktion jälkeen varattuna? Ostoprosessissa koulutusten myymisen analogiat verkkokauppoihin alkavat ontua.
Koulutus voi olla ladattava tuote
Täysin verkkokaupan tavoin toimiva ”koulutusten kauppa” on mahdollinen silloin, kun koulutustuotteen voi ostaa omaksi.
Jatkuvasti pyörivät, ajasta ja paikasta riippumattomat verkkokurssit ovat tyypillisesti tällainen ostotuote: tietyllä hinnalla kuka tahansa voi ostaa koulutusmateriaalin tai käyttöoikeuden oppimisympäristöön. Pandemia-aika nosti entuudestaan ajasta ja paikasta riippumattomien koulutusten suosiota, joten verkko-opiskelun lisääntymistä voidaan pitää selkeänä kehityksen suuntana.
Tällaisiin koulutustuotteisiin verkkokauppa-alustat toimivat ihanteellisesti. Useimmista verkkokauppajärjestelmistä löytyy tuki materiaalille, jonka maksun suorittanut käyttäjä saa ladata itselleen (samalla tavalla kuin musiikkitiedostot, sopimusdokumentit tai ohjelmistot), tai käyttötapaukselle, jossa myyntituotteena ovat ostajalle postitettavat käyttäjätunnukset oppimisympäristön materiaaleihin, videoihin, tehtäviin ja lopputentteihin.
Yksinkertaisimpien verkkokauppa-alustojen automaattiset vakio-ominaisuudet alkavat loppua vasta siinä tapauksessa, että verkkokurssin ”osto-oikeutta” on tarvetta rajoittaa. Jos kurssin saa ostaa vain tietyt ehdot täyttävä ostaja – siihen vaaditaan vaikkapa Suomen kansalaisuutta tai tiettyä pohjakoulutusta tai jäsenyyttä tai vastaavaa tarkistettavaa reunaehtoa – tällöin on ratkaistava, millä tavoin verkkokauppaan yhdistetään käyttäjärekisterin hallinnointi tai ostotapahtumien manuaalinen tarkistus.
Koulutus voi olla ”tapahtuma”
Monet kaupalliset koulutuksenjärjestäjät myyvät koulutuksia tapahtumina: koulutus on tiettynä ajankohtana tai ajanjaksona pidettävä tilaisuus, johon osallistutaan paikan päällä taikka etänä. Kuka tahansa, joka maksaa koulutuksesta, saa osallistua – samaan tapaan kuin ostaisi lipun messuille tai seminaariin tai muuhun yleisötapahtumaan.
Koulutuskatalogit ovat näissä tapauksissa tyypillisesti ”koulutuskalentereita”, joita käyttäjä voi selailla ja suodattaa. Ilmoittautuminen kiinnostavaan koulutukseen tapahtuu täyttämällä ilmoittautumislomake, ja maksu tapahtuu joko kalenterijärjestelmän ympäristössä tai ilmoittautumisen käynnistämässä prosessissa, jossa koulutuksenjärjestäjä hallinnoi ilmoittautuneita, näiden maksuja ja osallistumisoikeuksia erillisessä järjestelmässään.
Tällaisten koulutusten esittelyyn on itse asiassa verkkokauppa-alustaa järkevämpi järjestelmä jokin tapahtumanhallinnan järjestelmätuote – vaikkapa Lyyti, Eventilla, Liveto, Eventos, Kongressi tai vastaava. Näiden ominaisuudet, esitystavat ja hallinnointimallit on luotu nimenomaisesti siihen tarkoitukseen, että myytävänä on osallistumismahdollisuus tiettyyn ajankohtaan sidottuun tapahtumaan. Osallistujapaikat, ilmoittautumiset, jonotuspaikat, maksaminen, ilmoittautumisten hallinta ja viestintä ilmoittautuneille järjestyy sujuvasti tuotteiden vakio-ominaisuuksilla.
Verkkokauppa-alustalla voi toki luoda tuotteiksi koulutuksia, joissa myytävänä tuotteena on ikään kuin ”pääsylippu koulutukseen”. Ja tuotekaupan varastosaldon hallinnan työkaluilla voidaan rajoittaa vapaana olevia paikkoja, varasijat voivat olla jonkinlaisia ennakkotilauksia. Mutta hieman tämä on verkkokaupan ominaisuuksien venyttämistä.
Noita kaikille avoimia maksullisia koulutuksia on kuitenkin tarjolla miltei kaikilla aikuiskoulutusta järjestävillä organisaatioilla. Avoimet yliopistot ja avoimet ammattikorkeakoulut sekä ammattiosaamisen maksulliset täydennyskoulutukset ovat nostaneet profiiliaan viime vuosina, kun työikäisten jatkuvan oppimisen strategia on ollut mukana hallitusohjelmassakin.
Monet oppilaitokset ovatkin lähteneet kehittelemään näiden koulutusten tarjontaa verkkokauppojen mallilla, vaikka näitä vapaasti ostettavia koulutustuotteita on vain pieni osa oppilaitoksen koulutustarjonnassa.
Verkkokaupasta löytyy vain pieni osa tuotekirjosta?
Tähän juuri kytkeytyy oppilaitosten ”koulutuksen verkkokauppojen” ongelmallisuus. Ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toiminnan ydintä ovat perustutkinnot ja jatkotutkinnot, joita ei millään muotoa voida tarjoilla verkkokauppa-alustojen ”poimi ostoskoriin ja lunasta maksamalla”-vakiomalliin pohjautuvilla välineillä.
Tutkintokoulutuksiin pitää hakea melko monimutkaisilla prosesseilla, ”kenellä tahansa” ei ole pääsyä koulutukseen, eivätkä koulutukset edes sovellu ”kenelle tahansa”. Osta heti -nappi on siis näihin tuotevaihtoehtoihin mahdoton, joten niitä ei voida esitellä ihan samalla houkuttelukonseptilla kuin avoimia maksullisia koulutuksia.
Jatkuvan oppimisen aikuiskoulutusten osana oppilaitokset tarjoavat myös yrityksille ja yhteisöille räätälöityjä koulutuksia, joiden ideana on se, että ne suunnitellaan tietyn aihealueen ympäriltä täysin ostajan tarpeiden mukaan muodostuvina koulutuksina. Nämäkään koulutukset eivät oikein istu ”verkkokauppaan” tai ”koulutuskalenteriin”, koska niiden ajankohtaa, laajuutta, paikkaa tai hintaa ei voida ilmoittaa.
Niinpä päädytään helposti tilanteeseen, jossa oppilaitoksen ”koulutusten verkkokauppa” sisältää vain pienen osan tarjolla olevia koulutuksia: verkkopalveluissa tarjoillaan erikseen ”verkkokaupasta ostettavia koulutuksia” ja erikseen ”muita koulutuksia”.
Mutta käyttäjällehän on täysin epäselvää, onko hän tarvitsemassa tai haluamassa verkkokauppakoulutusta vai jotain muuta koulutusta?
Löytyykö verkkokaupasta sopiva koulutus?
Tyypillisimmässä ”aikuiskoulutuksen” tarpeessa käyttäjä tulee itselleen tutun oppilaitoksen verkkosivustolle etsimään koulutusta, jolla täydentäisi osaamistaan vaikkapa ”tietotekniikasta”, ”ranskan kielestä”, ”haavanhoidosta” tai vastaavasta taidosta.
”Koulutusten verkkokauppa” on käyttäjälle varmasti puoleensavetävä mahdollisuus, ja kaupasta todennäköisesti löytyykin sellaisia osuvia koulutuskategorioita kuin ”tietotekniikka”, ”kielet” tai ”sosiaali- ja terveysala”. Mutta todennäköisesti käyttäjän etsimää koulutusta ei kaupasta löydy. Käyttäjän ilmeinen johtopäätös on se, ettei oppilaitoksella ole tarjolla moista koulutusta.
Vaikka juuri halutunlainen koulutus voisi hyvinkin olla tarjolla! Ongelmana on se, että tarpeeseen vastaava ”koulutustuote” on esimerkiksi avoimen korkeakoulun opintojakso, tutkinnon osa, erikoistumiskoulutus, täydennyskoulutus, muutosvalmennus tai vastaava kryptinen koulutustyyppi, joka ei istu verkkokauppaan eikä sano rivikansalaiselle mitään.
Sekä opiskelija että oppilaitos menettävät mahdollisuutensa, kun käyttäjä poistuu sivustolta, koska ei löytänyt verkkokaupasta haluamaansa koulutusta. Miksi koulutusten verkkokaupasta eivät löydy kaikki koulutukset?? Jos verkkokaupassa on ”Sosiaali- ja terveysala”-kategoria, miksei haavanhoidon erikoistumiskoulutusta löydy sieltä?
Kattava katalogi koulutuksista?
Käyttäjälle olisi siis hyödyllistä löytää kaikki samaa aihetta käsittelevät, saman alan koulutukset yhdestä ja samasta ”tuotekaupasta”. Koulutuksentarjoajien näkökulmasta tämä on mahdotonta, koska koulutustuotteet eivät ole keskenään yhteismitallisia: niitä ei saada samaan varastoon, yhtäläisin periaattein vertailtaviksi ja shoppailtaviksi.
Vai saataisiinko?
Jos koulutusten verkkokaupan sijaan tavoitetilaksi otetaan koulutuskatalogin muodostaminen, on mahdollista koota yhteen erityyppisiä koulutustuotteita vertailtaviksi ja fiilisteltäviksi. Käyttäjälle voidaan tarjota mahdollisuus nähdä kaikenlaisia koulutuksia ”sosiaali- ja terveysalalta”, ja näihin tutustumalla käyttäjä voi puntaroida, olisiko omaan haavanhoitotaitojen kehittämistarpeeseen osuvin jokin erikoistumiskoulutus vai avoin opintojakso vai suorastaan uusi tutkinto.
Jokin näistä koulutustuotteista voi olla ”siirrettävissä ostoskoriin” heti, osa taas vaatii toisenlaista hakemista tai ilmoittautumista tai yhteydenottoa. Käyttäjä kestää hyvin sen, että ”ostamisen” prosessi on eri tuotteilla erilainen, kunhan tieto löytyy sivuilta selkeästi.
Tyypillisimpiä verkkokauppajärjestelmiä pystyy hyvin hyödyntämään katalogina: koulutukset luodaan ja ylläpidetään järjestelmässä ”tuotteina”, joita käyttäjä voi selailla, hakea ja suodattaa järjestelmätuotteen vakiotyökaluilla. Ostoskoria tai maksuliikennettä ei kuitenkaan oteta käyttöön, tai niitä hyödynnetään vain siihen soveltuvien tuotteiden osalta.
Miten täydeksi koulutuskaupan ostoskori pullistuisi?
Ostoskori on osuva esimerkki siitä, kuinka huonosti ”koulutusten verkkokauppa” vastaa ihmisten arkikokemusta. Kun tavallisessa tuotekaupassa käyttäjä mieluusti haalii ostoskoriinsa samaan syssyyn paljon tuotteita, kuinka monta koulutusta ostaisit yhdellä kertaa?
Tyypillisintä lienee se, että käyntikerrallaan kävijä on ilmoittautumassa vain yhteen koulutukseen. Prosessi ei siis itse asiassa ole verkkokaupan ”ostoskorin täyttäminen”, vaan pikemminkin asiointiprosessi : ”tiettyyn koulutukseen ilmoittautuminen”.
(Toki on varauduttava myös siihen käyttötapaukseen, että yksi henkilö haluaa samalla istumalla ilmoittautua moneen koulutukseen, ja tämä pitäisi pystyä tekemään ilman valtavaa turhautumista.)
Mutta ostoskoria hyödyllisempi sovellus ”koulutusten verkkokaupassa” onkin suosikkilistan laatiminen: käyttäjä voi selailla ja vertailla eri koulutuksia, ja koostaa kiinnostavista vaihtoehdoista muistilistaa, johon palaa myöhemmin.
Verkkokauppa-alustoista löytyy kyllä tukea suosikkilistan muodostamiseen, mutta usein sekin vaatii melkoista räätälöintiä soveltuakseen koulutustuotteiden poimimiseen muistilistaksi.
Ovatko koulutukset myyntituotteita vai verkkosivuja?
Onko siis verkkokauppajärjestelmä ihanteellinen alusta koulutusten katalogin tai suosikkilistan rakentamiseen? Harvoin. Monet oppilaitokset ovat kantapään kautta joutuneet toteamaan, miten huonosti tutkintokoulutukset, räätälöidyt koulutukset ja muut erikoiset koulutustyypit soveltuvat tuotteistettaviksi.
Kun koulutuksia on myytävä rikkaasti toimitetuilla ja taitetuilla sisällöillä, ja hakemiseen tai ilmoittautumiseen liittyvät tiedot on ohjeistettava erilaisista lähtökohdista, ovat useimmiten julkaisujärjestelmän ominaisuudet hyödyllisin lähtökohta koulutuskatalogin rakentamiseen.
Parhaiten ”koulutuksen verkkokaupan” saakin aikaiseksi ihan verkkosivuina: koulutukset tarjoillaan verkkosivustolla julkaisujärjestelmään räätälöitynä sisältövarastona, jossa erityyppiset koulutustuotteet ovat käyttäjille selailtavissa, suodatettavissa ja haettavissa.
Tämä edellyttää sitä, että koulutuksille saadaan luotua yhteismitallisia luokittelutietoja ja hakukriteereitä. Joitakin yhteisesti jaettuja vakiotietoja on siis onnistuttava löytämään kaikille eri koulutustyypeille: koulutusala, aihealueet, kesto tai vaadittava pohjakoulutus voivat olla tällaisia.
Käyttöliittymätasolla erilaiset koulutustuotteet on koottava sivustolla yhteiseen varastoon tai tietokantaan, johon käyttäjä voi kohdistaa hakuja ja suodatuksia.
Saadaanko koulutustuotteet yhteiseen varastoon?
Monelle oppilaitokselle muodostaa ylitsepääsemättömän ongelman jo se, että koulutukset saataisiin luokiteltua yhdenmukaisin koulutusala-kategorioin. Organisatorisista syistä voidaan esimerkiksi täydennyskoulutuksia luokitella ihan eri tavoin kuin tutkintokoulutuksia.
Usein ”yhteisen varaston” tarjoamiseen muodostuu myös henkinen kynnys: onko mitään syytä tarjota perustutkintoja samassa katalogissa kuin jatkotutkintoja, kun niiden potentiaaliset opiskelijat ovat ihan eri ihmisiä? Onko jokin nelivuotinen vaativa tutkintokoulutus noin vain esillä katalogissa rinnakkain viiden opintopisteen kurssin kanssa?
Ja sitten ovat tietysti vielä tekniset ongelmat: tiedot yksittäisistä avoimista opintojaksoista ylläpidetään omassa tietokannassaan, tutkintokoulutusten hakukohteet ovat eri järjestelmässä, täydennyskoulutukset jossain omassaan ja yrityspalvelutuotteet ylläpidetään jossain ihan muualla – kuinka nämä sitten saataisiin keskenään vertailukelpoisina olioina samaan laariin?
On helppoa nähdä, kuinka näiden ongelmien pyörittely ajaa siihen johtopäätökseen, että laitetaan ne ”helposti ostettavat koulutukset” omaan verkkokauppaansa. Sillä saatetaan kuitenkin tehdä karhunpalvelus muille koulutustyypeille, jotka jäävät potentiaaliselta ostajakunnalta löytymättä?
Jos ”jatkuvan oppimisen” aikuiskoulutuksia halutaan saada kohdeyleisölleen löydettäviksi, ymmärrettäviksi ja vertailtaviksi, olisi perusteltua keskittää kehittämispanostukset siihen, että nämä saatetaan edes joillain luokitteluilla yhteismitallisiksi ja samoilla käyttöliittymätyökaluilla selailtaviksi.
Kun yhteinen varasto – eli koulutuskatalogi – saadaan rakennettua, siihen voidaan tarjota käyttöliittymätasolla suodatettuja näkymiä ja listauksia erilaisten kohdeyleisöjen tarpeiden mukaan. Tällaista ratkaisua ovat jo vuosien ajan kehitelleet esimerkiksi:
Kohti innostavaa koulutuskatalogia?
Useimmista koulutuskatalogeista muodostuva vaikutelma on melko puiseva ja tietokantamainen. Hakutulosnäkymät ovat mekanistisia ja tietokantapohjaisesti muodostettavat koulutustuotteet vaikuttavat kankeilta — etenkin jos näitä vertaa yleisimpien verkkokauppojen runsaisiin, elämyksellisiin ja innostaviin esitystapoihin.
Tietenkään koulutusten kulutustottumukset eivät mitenkään vertaudu välikausitakkeihin tai älykelloihin, mutta verkon käyttötottumukset ovat samat. Kun käyttäjät harkitsevat ostopäätöksiään polkupyörän, kesälomamatkan tai monivuotisen tutkintokoulutuksen suhteen, ovat verkkopalveluihin kohdistuvat odotukset samantyyppisiä: myyntituotteita halutaan tunnustella, fiilistellä ja vertailla asettamalla itsensä siihen mielikuvaan, jonka verkkoesittely tuotteesta muodostaa.
Kovenevassa kilpailussa opiskelijoista voi monella koulutuksentarjoajalla olla edessään se tilanne, että kilpailuetua on haettava koulutuskatalogista, joka tarjoaa elämyksellisiä koulutusesittelyjä ja opastaa älykkäästi käyttäjää löytämään itselleen sopivan tuotteen. Ja näissä kehittämisratkaisuissa ovat hyvät ideat ja rikkaat sisällöt arvokkaampia kuin tietokantojen tekniset toiminnallisuudet.
North Patrolin suunnittelutyössä erilaisten oppilaitosten kanssa on tehty lukuisia löydöksiä ja oivalluksia tavoista, joilla voidaan yhdistää tekniset lähtökohdat, sisältöideat ja nykyaikaiset esitystavat käyttäjiä palvelevaksi koulutuspalveluksi. Uskallamme myös puskea asiakkaitamme eteenpäin sellaisiin konsepteihin, joilla pärjää yhä kovenevassa kilpailussa.
PS. Sinua voisi kiinnostaa tulossa oleva ilmainen webinaarimme: Parhaat muotoiluratkaisut tuote- ja palvelusivuille (15.5.2024 klo 10:00). Ilmoittaudu webinaariin
