Toisessa blogipostauksessani pohdin intranetin sisältörakenteen suunnittelun periaatteita. Kovin usein rakenteen suunnittelun aluksi jäädään junnaamaan pohdintaan, kuinka monta tasoa siinä sisältörakenteessa saa nyt sitten oikein olla.
North Patrol on suunnitteluun erikoistunut konsulttitoimisto. Suunnittelemme, autamme teknologiavalinnoissa, kilpailutamme. Emme myy toteutusprojekteja, emmekä lisenssejä, olemme aidosti asiakkaan puolella.
Silloin ennen suosittiin syvääkin syvempää
Kymmenisen vuotta sitten rakenteesta neuvottiin tekemään syvä, koska ”kaiken oleellisen tiedon pitää sopia yhdelle ruudulle” ja vielä muistutettiin, että ”siis pienimmänkin läppärin ruudulle”. Sisältö jaettiin nätteihin yhden ruudun pituisiin pätkiin ja siroteltiin sisäsivuille. Sisältöhierarkiasta tuli syvääkin syvempi.
Noh, kehitys on kehittynyt ja ajanut ohi noista viisauksista. Nettiä selaillaan valtavalla skaalalla erilaisia laitteita, joiden näyttöjen koot ovat laidasta laitaan. Verkon mobiilikäyttö kasvaa koko ajan ja on jo monissa tapauksissa ohittanut käytön ns. perinteisillä välineillä: pöytäkoneilla ja läppäreillä.
Nykyisin verkkoa selaillaan kosketusnäytöillä: samaa sivua vyörytetään alaspäin, alaspäin, alaspäin. (Tai pyyhkäistään oikealle tai vasemmalle.) Kosketusnäytöllä uuden sivun avaaminen klikkaamalla aiheuttaa käyttäjälle lisätöitä (tökkääminen juuri siihen oikeaan kohtaan näyttöä, jossa linkki on) ja odotusta (uuden sivun latautuminen). Siksipä nyt tehdäänkin pitkiä sivuja, jotka responsiivisesti skaalautuvat kaikille päätelaitteille ihanteelliseen kokoon.
Nyt ytimessä on sisällön silmäiltävyys
Koska mobiilikäyttö kasvaa myös introissa ja käyttäjien kannalta pitkät sivut ovat jo normi, suosittelen luonnollisesti, että introissakin suositaan pitkiä sivuja ja matalaa sisältörakennehierarkiaa. Rakenteen hierarkiatasojen määräksi sanoisinkin suositukseksi etusivutason lisäksi max kolmea tasoa. Tämä kuulostaa varmasti toisen mielestä paljolta, toisen mielestä liian tiukalta. Tietenkin tasojen määrään vaikuttaa informaation määrä intranetissa. Ja hyvillä käyttöliittymäratkaisuilla ja selkeällä ulkoasulla helpotetaan lukijaa selviytymään mahdollisista lisätasoista.
Pitkien sivujen sisällöntuotannossa on noudatettava verkkokirjoittamisen periaatteita. Esimerkiksi sivun selailtavuuden kannalta sen sisällön tulee olla silmäiltävää: sivun teksti on väliotsikoitu, otsikot ovat kuvaavia ja ymmärrettäviä, ja visuaalisesti ne erottuvat leipätekstistä juuri sopivasti. Olennaisia pointteja voi korostaa bullet-listoilla, selkeillä laatikoilla, kuvilla, infografiikalla jne., mutta värejä en menisi räiskimään tilkkutäkkimäisesti.
Ennen intranetprojektin varsinaisen sisällöntuotannon aloittamista suosittelen, että sisällöntuottajien kesken sovitaan eri kappaletyylien käyttötavoista. Niitä luodaan sen verran kuin tarvitaan, sellaisia kuin tarvitaan ja ne valmistetaan valmiiksi valittaviksi sisältöeditorin tyylivalikkoon. Yhdessä sovitaan, että niitä myös käytetään yhdenmukaisesti. Tämä on tärkeää intranetin yhtenäisyyden sekä tiedon löydettävyyden ja sisällön silmäiltävyyden kannalta. Tyylejä kannattaa iteroida. Mikäli huomataan, että ensin määritellyt tyylit eivät oikein toimikaan oikean sisällön kanssa, sitten tyylejä fiksataan ja muutokset tallennetaan tyylivalikon tyyleihin.
