North Patrol on suunnitteluun erikoistunut konsulttitoimisto. Suunnittelemme, autamme teknologiavalinnoissa, kilpailutamme. Emme myy toteutusprojekteja, emmekä lisenssejä, olemme aidosti asiakkaan puolella.
Sivupohjiin perustuva sisällöntuotanto on selkeää, mutta turhauttavaa
Mistä sivupohjissa on kyse? Perinteisesti julkaisujärjestelmät ovat toimineet siten, että teknisen toteuttajan ”koodaustyöllä” määritellään verkkosivun taitto ja ulkoasu, ylätunnisteen ja alatunnisteen vakioelementit, navigointivalikoiden ja vastaavien dynaamisesti muodostettavien elementtien paikat ja esityslogiikka sivulla.
Sisällöntuottaja on saanut muokata verkkosivulta vain sellaisia alueita, jotka on sivupohjassa etukäteen määritelty ”editoitaviksi”. Näissä kohdissa on ollut vakiomuotoinen editori-ikkuna, johon sisällöntuottaja on saanut asettaa tekstiä ja muotoilla sitä käyttämällä editorisovelluksen tarjoamaa rajallista valikoimaa muokkaustyökaluja.
Jos verkkosivuille on kaivattu vaikkapa elementtiä, jossa esitetään kolmella vierekkäisellä palstalla ikonin avulla havainnollistetut kolme nostolinkkiä (mobiilitaitossa nämä ovat tietysti allekkain), on teknisen toteuttajan pitänyt rakentaa tätä esitystapaa varten erillinen sivupohja, jonka lähdekoodi ja tyylitiedostot on rakennettu toimimaan halutun esitystavan mukaisesti. Sisällöntuottaja on saanut ylläpitotyökalut sivupohjaan, joka on osoittanut selvärajaisesti ne kohdat, joihin saa asettaa tekstin, ikonin ja linkin.
Tällä mallilla sivujen sisältöjen muokkaus on ollut melko suoraviivaista, ja sivupohjan sabloona on tuottanut verkkosivustoille yhdenmukaisia sivuja. Monelle innokkaalle sisällöntuottajalle malli on ollut äärimmäisen turhauttava, kun mahdollisuudet sivun taittoon ja sisältöjen muotoiluun ovat niin rajalliset.
Sivupohjiin perustuva sisällöntuotanto on asettanut paljon paineita verkkosivuston määrittely- ja rakentamisvaiheeseen: jos verkkosivustolla halutaan käyttää tietynlaista taittotapaa edes yhdellä sivulla, on tätä varten määriteltävä ja rakennettava erillinen sivupohja.
Ja jos poikkeuksellinen taittovariaatio ei tullut mieleen rakentamisvaiheessa, on uusia sivupohjia jouduttu teettämään jatkokehitystyönä. Tuskin sivupohjien pyörittely on ollut teknisille toimittajillekaan järin motivoivaa työtä, mutta tilaajille niiden ylimääräinen vaiva ja kustannukset ovat olleet tuskaisia.
Nykyisillä julkaisujärjestelmillä muokataan lohkoelementtejä
Julkaisujärjestelmät ovatkin kehittyneet tähdäten siihen, että sisällöntuottajat saisivat yhä monipuolisempia mahdollisuuksia taittaa verkkosivujaan vapaamuotoisesti. Ratkaisuksi on löytynyt modulaarinen sisällöntuotanto, joka perustuu lohkoelementteihin.
Tekninen toteuttajakumppani ei enää tyylittele taittoa ja ulkoasua sivupohjille, vaan pienemmille sivun elementeille, kuten sille ”kolme rinnakkaista kuvakkeellista linkkinostoa”. Ja jos sisällöntuottaja sitten haluaa näyttää sivullaan kolme tai yhdeksän tai vaikka neljätoista kuvakkeellista linkkinostoa, hän voi muotoilla tuollaisen sivun itse asettamalla sivulleen linkkinosto-lohkoja haluamansa määrän. Linkkinostot voivat olla sivun alussa tai lopussa tai keskivälissä, ja niiden väliin sisällöntuottaja voi asettaa muita tekstejä, kuvia tai muita lohkoja.
Kaikki modernit julkaisujärjestelmät hyödyntävät jonkinlaista lohkoelementteihin pohjautuvaa taittoa, mutta laajalle sisällöntuottajajoukolle uudistus on tullut tutuksi suosituimman WordPress-julkaisujärjestelmän Gutenberg-editorista.
Vapaudesta seuraa vastuuta
Lohkoelementit ovat innokkaalle sisällöntuottajalle aivan tajunnanräjäyttävä uudistus.
Nyt voi vihdoinkin asetella verkkosivulleen elementtejä juuri niinkuin sivun sisältö vaatii, eikä tarvitse noudattaa sivupohjan pakottamaa järjestystä elementeille. Sisältösivulle on vain yksi ”sivupohja”: vapaa kanvas, johon voi asetella haluamiaan lohkoelementtejä. Yhdellä ja samalla sivupohjalla voi verkkosivustaan tehdä laskeutumissivun, ohjesivun, tiimiesittelyn tai linkkilistan.
Uudenlaiset vapausasteet verkkosivujen sisältöjen taitossa aiheuttavat vääjäämättä myös sen, että taiton hallittavuus karkaa käsistä: kun sisällöntuottajat voivat vapaasti asetella lohkoelementtejä sivuilleen, on heillä työkalut tuottaa melkoisia sillisalaatteja. Jos kaikenlaisia taittotapoja tekee mieli kokeilla, syntyy verkkosivuista helposti todella sekavia ja vaikeasti hahmotettavia.
Niinpä yhä tärkeämmäksi käy se, että sisältömuotoilun periaatteet linjataan ja jalkautetaan organisaatiossa kaikille sisällöntuottajille.
Kaipaatko lisäselvennystä lohkoelementeistä? Katso YouTubesta video webinaaristamme: Mitä verkkosivujen sisällöntuottajan pitää ymmärtää lohkoilla taittamisesta
Sisältötyyppi on oikeastaan sivupohja
Lohkoelementtien teknisen toteutuksen idea on siis se, että elementin käsittelysäännöt on ”koodattu” tuohon lohkoon. Se, miten esimerkiksi ne kolmella rinnakkaisella palstalla näytettävät kuvakkeelliset ja linkilliset elementit taittuvat erilevyisillä näytöillä jättiscreenistä kännykkään, on osa tuota elementtiä. Elementti taittuu ja käyttäytyy oikealla tavalla, asetettiin se mihin tahansa kohtaan sivulla, miten tahansa monistettuna.
Mutta silloin kun koko sivun on tarkoitus taittua tai käyttäytyä aivan eri tavoin kuin muiden sisältösivujen, sille tarvitaan oma sivupohja. Koska tuo sivupohja ei niinkään ole enää ”taittopohja” (template), vaan syvemmällä tasolla eri tavoin käsiteltävä sivu, sitä sanotaan erilliseksi sisältötyypiksi (content type).
Erillinen sisältötyyppi voi sisältää tietyn, määrämuotoisemman taittotavan, mutta tyypillisemmin omia metatietoluokittelujaan, käyttöliittymätoiminnallisuuksiaan ja käsittelytapojaan.
Kun verkkosivustolle luodaan vaikkapa tuote- tai palvelukatalogi, tehdään tuotesivulle/palvelusivulle tyypillisesti oma sisältötyyppinsä. Tämän erottelun avulla tuotteille saadaan metatiedoin luokiteltua tuoteperheitä ja ominaisuuksia, joiden avulla verkkosivuilla voidaan tuotteiden osalta näyttää muista verkkosivuista poikkeavasti vaikkapa suodatettavia katalogeja, automaattisia suositusnostoja tai linkityksiä ”muihin samantyyppisiin tuotteisiin”. Voi toki sillä omana sisältötyyppinään julkaistulla tuote- tai palvelusivulla olla myös määrämuotoinen taittotapansa: sivulla voi olla oma paikkansa tuotekuvalle, käyttöohjeille, asiakastarinoille jne.
WordPress-maailmassa ei ole tavatonta, että ylläpitäjille on tarjolla ”tavallisten sisältösivujen” lisäksi kourallinen erillisiä sisältötyyppejä. Niitä ovat tyypillisesti vaikkapa koulutukset, tapahtumat, henkilöesittelyt, toimipaikat, hanke-esittelyt. (Katso vaikkapa esittely Turun ammattikorkeakoulun erilaisista sisältötyypeistä.)
Mutta toisaalta, voi sen tuotesivunkin tehdä myös ihan tavallisena sisältösivuna: jos tuotteita ei tarvitse käsitellä verkkopalvelussa erityisen älykkäästi, voi tuotesivu syntyä pelkkänä tavallisena sisältösivuna, jolle on aseteltu tuotetta esittelevät sisällöt lohkoelementteinä.
Missä vaiheessa eri sisältötyypit tiedetään?
Milloin tuotesivu on erillinen sisältötyyppinsä, milloin tavallinen sisältösivu? Tämän voi oikeastaan ratkaista vain tekninen toteuttaja, joka neuvottelee tilaajan kanssa siitä,
- Millaisia taittolohkoja julkaisujärjestelmään tarvitaan, jotta sisällöntuottajat voisivat muotoilla sellaisia sivuja kuin haluavat?
- Millä logiikalla erityyppisiä sivuja on tarkoitus näyttää, listata, nostaa esiin, käsitellä ja ylläpitää verkkopalvelun osana?
Niinpä eri sisältötyyppien määrä tietyllä verkkosivustolla tarkentuu vasta sitten, kun sivuston toiminnallinen määrittely ja käyttöliittymäsuunnittelu on tehty.
Toteuttajan kannalta tämä aiheuttaa kinkkisen tilanteen toteutusprojektin työmäärien arvioinnissa: projektin työmääriin vaikuttaa isosti se, kuinka paljon toteutettavaan kokonaisuuteen tulee erilaisia sisältötyyppejä ja lohkotyyppejä, ja nämä eivät selviä ennen kuin sivusto on suunniteltu. Jotta suunnitteluvaiheeseen on ylipäätään päästy, on toteuttajan pitänyt jo voittaa tarjouskilpailu jollakin tarjouksella, jossa on arvioituna työmäärä, joka perustuu alustavaan arvaukseen sisältö- ja lohkotyypeistä.
Niinpä verkkosivuston sisältämien sisältötyyppien (ja lohkotyyppien) määrä saattaa muuttua suunnitteluvaiheessa pienemmäksi tai suuremmaksi kuin tarjousvaiheessa on arvailtu. Projektin hallinnassa pitäisi siis olla valmiudet tästä seuraavaan työmäärien muutokseen.
Verkkosivuja on joka tapauksessa erityyppisiä
Vaikka tuotesivu ei olisi verkkosivustolla oma sisältötyyppinsä, on tuotesivu silti vähän erilainen kuin ohjesivu tai tiimiesittely tai linkkilista. Kun verkkosivuston sisältömuotoilua tehdään, on viestinnän ja käytettävyyden kannalta aivan olennaista, että sivuista tunnistetaan konseptiltaan toisistaan poikkeavat sivutyypit.
Sivutyyppejä voi erottaa toisistaan niiden rooli verkkosivuston rakenteessa, kuten vaikkapa osion pääsivu / laskeutumissivu / ohjaussivu / yhteenvetosivu / hakemistosivu. Tai sivutyypit voivat erota toisistaan niiden kuvaaman substanssin mukaan, esimerkiksi: tietosivu / tuotekuvaus / henkilöesittely / raportti / tarina / tilasto / asiointiohje / prosessikuvaus jne. jne.
Kun me North Patrolissa luomme vaatimusmäärittelyjä verkkosivustoille , on määrittelydokumentin yksi olennainen tehtävä muodostaa verkkopalvelua ostavalle taholle ymmärrettävä ja eheä kuva siitä sivustosta, jota ollaan rakentamassa.
Tuossa kokonaiskuvassa tilaaja hahmottaa sivuston niin, että ”esitesivu”, ”henkilöesittely” ja ”laskeutumissivu” ovat erilaisia sivuja kuin ”tavallinen sisältösivu”, koska niille asetellaan aivan erilaisia elementtejä aivan erilaisella viestintäpyrkimyksellä. Asiakkaan näkökulmasta nuo ovat keskenään erilaisia sivuja, olivat ne sitten omia sisältötyyppejään tahi eivät.
Koska vaatimusmäärittely kuvaa uuden verkkopalvelun palvelukonseptin, on määrittelyssä eriteltävä uudelle sivustolle suunnitellut ”erilaiset sivut” asiakkaan tarpeen ja palvelukonseptin näkökulmasta. Näiden on vastattava asiakkaan mielikuvaa ja tahtotilaa siitä, millaisia sivuja uusi palvelu tulee sisältämään. Tähän tarkoitukseen me erittelemme erityyppisiä sivuja ja niiden kuvauksia siitä lähtökohdasta, että asiakas pystyy hahmottamaan verkosivustonsa kokonaisuuden ja saa käynnistettyä sisältöjen tarkemman suunnittelun määrittelyn pohjalta.
Vaikka joistakin sivutyypeistä tiedämme kyllä, että tästä tulee varmasti oma sisältötyyppinsä (koska sen muodostamis- tai käsittelytavat ovat poikkeuksellisia), on suurin osa nykyaikaisten markkinointiviestinnällisten sivustojen erityyppisistä verkkosivuista kuitenkin sellaisia, että ne tullaan rakentamaan yhdellä ja samalla ”sivun” sisältötyypillä, käyttämällä joustavia ja monipuolisia taittolohkoja.
Mutta jotta asiakas ja toteuttajakumppani voisivat yhdessä tarkistaa, millaisia toiminnallisuuksia ja esitystapoja sisällöt kaipaavat, on ne erilaiset sivutyypit jotenkin eriteltävä ja kuvattava vaatimusmäärittelyyn. Tästä syystä määrittelyistämme löytyvät omat lukunsa niille esitesivuille ja henkilöesittelyille ja laskeutumissivuille, vaikka niistä ei tulisi erillisiä sisältötyyppejä. Miksi niitä sitten pitäisi nimittää?
Laadukkaaseen vaatimusmäärittelyyn kannattaa panostaa
Vaatimusmäärittely on digiprojektissa keskeinen dokumentti, jonka avulla konkretisoidaan tietojärjestelmän tai verkkopalvelun suunnittelu, hahmotetaan tekniset ratkaisut, pyydetään toteuttajalta perusteltu työmäärä- tai kustannusarvio ja ohjataan ketterän toteutustyön työtehtäviä.
North Patrolin vetämässä määrittelytyössä vaatimukset saadaan kirjattua laadukkaasti, asiantuntevasti ja kustannustehokkaasti, ja lopputuloksena syntyy työn johtamiseen soveltuva vaatimusmäärittely.
Mistä nimi rakkaalle lapselle?
Useamman vuoden ajan olemme painineet sen kanssa, miksi nimittäisimme vaatimusmäärittelyssä noita konseptiltaan erilaisia sivuja. Emme halua sanoa niitä sisältötyypeiksi, koska sen linjaaminen ei ole meidän tehtävämme. Emmekä voi sanoa niitä ”sivupohjiksi”, kun ne eivät käytännössä sellaisia ole, vaikka voivatkin erota toisistaan juurikin taiton osalta.
Olemme yrittäneet kutsua niitä ”sivumalleiksi” tai ”sivutyypeiksi” tai vain ”sivuiksi”, mutta erityisen hyvää vaihtoehtoa ei vielä ole löytynyt vakiintuneeseen käyttöön.
Sivumalli voisi olla osuva siitä syystä, että WordPress-maailmassa niiden erityyppisten sivujen erilaista taittoa varten luodaan usein oma ”lohkomalli” (block pattern). Mutta toisaalta ”malli”-sana viittaa kovasti sivun ulkoasuun ja taittoon, kun taas konseptuaalinen ero sivujen välillä on useimmiten pikemminkin sitä, että niiden aihe, viestintätavoite tai funktio poikkeaa toisista, eikä sillä ole mitään tekemistä muodon kanssa, vaan tekstityön.
Sivutyyppi olisi tästä syystä ehkä paras termi nimittämään sitä, mikä on esitesivu, laskeutumissivu, tilastosivu tai vaikka henkilöesittely. Se saattaa kuulostaa harhaanjohtavasti samalta kuin ”sisältötyyppi”, mutta missään tapauksessa ei pidä ajatella, että jokainen vaatimusmäärittelyssä eritelty sivutyyppi olisi oma sisältötyyppinsä.
Aivan selvää, eikö totta? 😂
PS. Sinua voisi kiinnostaa tulossa oleva ilmainen webinaarimme:
Askelmerkit tietojärjestelmäuudistukseen: isot päätökset, reittivaihtoehdot ja määrittelyn startti (13.5.2026 klo 10:00).
Ilmoittaudu webinaariin
Lue palveluistamme
Pyydä tarjous
